Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy. Bazar, 2024. Suom. Markus Juslin. (Alkuteos: コ–ヒ–が冷めないうちに, Coffee ga samenai uchi ni, 2015) Saatavana kirjana, e-kirjana ja äänikirjana. Arvostelukappale.

”Ennen kuin kahvi jäähtyy…” hän kuiskasi ja alkoi hitaasti kaataa kahvia kuppiin.
Kahvi valui äänettömästi pannun kapeasta nokasta kuin musta lanka.

Tämän saman juhlallisen seremonian toisti ilmeettömästi kahvilan työntekijä Kazu jokaisen kohdalla, joka oli istahtanut tuohon maagiseen tuoliin. Asiakasta syrjäkarein katsoen hän kohotti hitaasti oikealla kädellä hopeapannun tarjottimelta ja kaatoi kahvin. Aikamatka saattoi alkaa!

Kahvila sijaitsi Tokion syrjäkujalla ja oli nimeltaan Funiculì Funiculà. Se oli perustettu jo vuonna 1874. Kyseessä oli ikkunaton kellaritila, jossa oli vain kolme kahden hengen pöytää ja kolme tuolia tiskillä. Jykevät pylväät ja katon puupalkit loivat oman tunnelmansa. Yleisväritys oli tummanruskean sävyinen. Kahvilassa vallitsi hämäryys ja viileys, vaikka ulkona oli helle eikä kahvilassa ollut ilmastointia. Muutakin kummastuttavaa siellä oli: kaikki kolme seinäkelloa näyttivät eri aikaa. Vanhanaikaisuudestaan ja epätavallisesta henkilökunnastaan huolimatta paikka oli kuitenkin viihtyisä ja jotenkin kutsuva.

Kahvilasta kerrottiiin legendaa, jonka mukaan huolella valmistetun kahvin lisäksi siellä tarjottiin jotain muutakin, nimittäin mahdollisuutta aikamatkailuun! Olipa aiheesta kirjoitettu lehtijuttukin, joka oli jonkinlainen sensaatio. Ei kuitenkaan löytynyt ketään, joka olisi aikamatkan oikeasti tehnyt ja juttu lopahti siihen. Syyksi katsottiin monimutkaiset säännöt, joita oli noudatettava jos matkalle mieli. Yksi oli että matkalla sai viipyä vain sen verran kuin kahvi säilyi kuumana, muutoin kävisi huonosti. Ja toinen, että vaikka onnistuisikin palaamaan menneisyyden tilanteeseen, jossa haluaisi menetellä toisin, ei mikään nykyhetkessä kuitenkaan muuttuisi. Juuri tämä sääntö karkotti yrittäjät, koska koko juttu katsottiin turhaksi. Lisäksi oli muitakin hankalia sääntöjä.

Kahvila jatkoi hiljaiseloa. Yhden kesän aikana kuitenkin alkoi tapahtua. Kokonaista neljä henkilöä onnistui tekemään aikamatkan säännöistä huolimatta. Matka oli mahdollinen ainoastaan tietyllä kahvilan tuolilla istuen, mutta kas kummaa, juuri sillä tuolilla istui aina salaperäinen nainen valkoisessa leningissä.

Neljä episodia

Kirja koostuu neljästä episodista. Ensimmäisessä nainen haluaa palata menneisyyteen tavatakseen rakastettunsa, joka jätti hänet viikko sitten. Toisessa vaimo haluaa tavata miehensä kymmeniä vuosia aikaisemmin, jolloin mies ei vielä ollut sairastunut Alzheimerin tautiin, kolmannessa sisko haluaa tavata kuolleen siskonsa ja neljännessä raskaana oleva nainen haluaa matkata tulevaisuuteen.

Miksi ihmeessä? Kun kerran nykyhetki ei siitä muuttuisi. Kaikkia neljää ohjasi voimakas halu tai tarve korjata tai selvittää jotain mikä vaivasi heitä suunnattomasti. Sellaisena hetkenä ihminen on valmis turvautumaan vaikka magiaan, jos mahdollisuus tarjoutuu. Hämmästyttävää on, että vaikka sääntöjen mukaan aikamatka ei muuttaisi mitään nykyhetkessä, kaikkien neljän elämä muuttui.

Romaani perustuu vuonna 2010 ilmestyneeseen näytelmään. Hetkittäin lukijasta saattaakin tuntua kuin lukisi näytelmän käsikirjoitusta. Kaikki tapahtuu kahvilassa, joka on kuin näyttämö, jonne henkilöt saapuvat ja josta he poistuvat kahvilan ovella olevan lehmänkellon kalahdellessa Klank Klonk. Tulijan ulkonäköä ja vaatetusta kuvaillaan yksityiskohtaisesti, ikään kuin ohjeistuksena puvustajalle.

Jo ensimmäisessä episodissa tapaamme lähes kaikki keskeiset henkilöt, kahvilan persoonallisen henkilökunnan sekä vähintään yhtä persoonalliset kanta-asiakkaat. Joitakin lukijoita saattaa ärsyttää toisto, jolla kirjailija kuvaa samoja asioita yhä uudelleen jokaisessa episodissa. Syntyy vaikutelma, että episodit olisi tarkoitettu itsenäisiksi, mutta näin ei ole asian laita, sillä henkilöiden tarinat jatkuvat episodista toiseen ja muodostavat lopulta yhtenäisen kudelman. Minulle ei selvinnyt toiston merkitys, ellei se sitten ole tarkoitettu havainnollistamaan sitä toisteisuutta, jota ihmisten ajatuksissa todistettavasti on. Onhan yksi esimerkki tästä sekin, että menneisyyteen palanneet ihmiset toistivat samat vanhat virheensä, vaikka olivat saaneet tilaisuuden menetellä toisin.

Japanilaista…

Japanilaisuus huokuu kirjan joka sivulta monista yksityiskohdista. Tokion kesän kuumuus tuntuu konkreettisesti laulukaskaitten laulussa ja pikkupyyhkeissä, joilla kuivataan hikeä. Työelämän hierarkiat ja käytöstavat ovat läsnä, vaikkei niitä juuri kahvilassa noudatetakaan. Kahvilaan liittyvien ihmisten yhteisö tuo hyvin esiin japanilaisen yhteisöllisyyden. Pikkufraasit, kuten kassan sanonta ”Otan vastaan 500 jeniä” tuovat mieleen sen, miten joka käänteeseen kuuluu omat fraasinsa.

Tämä romaani on myös hengeltään hyvin japanilainen. Japanin kulttuuria on joskus kuvattu sanoilla namida no bunka, kyynelten kulttuuri. Ja totta onkin, että vaikka japanilaisia on totuttu ajattelemaan jotenkin hillittyinä, kuuluu japanilaiseen mielenlaatuun ja ihmissuhteisiin ehdottomasti eräänlainen sentimentaalisuus, joka ei aina vetoa länsimaalaisiin. Tässä romaanissa kyyneleitä riittää. Eikä pelkästään kyyneleitä vaan ihan kunnon itkunpyrskähdyksiä.

Kirja on ehdottomasti hauska ja viihdyttävä hyvän mielen kirja, mutta se käsittelee myös raskaita asioita ja monenlaisia tunteita. Aikamatka tavallaan symboloi itsetutkistelua ja kirjaa on kutsuttu myös selfhelp-kirjaksi. Vaikka menneisyydessä käyneiden nykyhetken faktat eivät muuttuneetkaan, he muuttuivat ihmisinä ja pystyivät sen vuoksi luomaan erilaisen tulevaisuuden. Tämä ei ole kaukana karman ajatuksesta, jossa nykyisyys on menneen tulosta, mutta vastaavasti tämän hetken teot luovat tulevaisuutta. Mistä saisimme sen taikakahvin, joka auttaisi meitä muuttamaan elämämme!

Japani on pitkän buddhalaisen perinteen maa, joten ei ole mikään ihme että buddhalaisia kaikuja on kirjallisuudessakin. Buddhalaisuuden mukaan emme näe todellisuutta suoraan. Kirjassa Kazun piirrokset herättävät ajatuksia.

Ihmiset eivät ota näkemäänsä ja kuulemaansa vastaan sellaisenaan. Heihin vaikuttavat kokemukset, ajatukset, olosuhteet, harhakuvitelmat, mieltymyset, tiedot, ymmärräys ja monenlaiset muut herkistymiset, jotka vääristävät silmien ja korvien välittämää informaatiota.

Jokaisella on oma todellisuutensa. Mikä siis loppujen lopuksi on todellisuus? Kirja venyttää todellisuuden rajoja tavoilla, jotka tuntuvat mahdottomilta. Mutta onhan aikamatkailu ihmiselle mahdollista esimerkiksi unessa, jossa vallitsee toisenlainen ”todellisuus”.

Kirjan sanoma

Kirja on saavuttanut maailmalla suuren suosion. Myös Helsingin Sanomien kriitikko Antti Majander totesi arvostelussaan 4.2.2024 viehättyneensä kirjasta. Saman voin sanoa itsestänikin. Mihin kirjan suosio ja viehätys perustuu? Toisaalta se on varmaankin juonikuvio, joka pitää lukijan otteessaan. Tulee aina uusia käänteitä ja lukija on ymmällään. Mutta lisäksi se on kirjan tunnesisältö. Tunteiden ymmärtäminen ja ilmaiseminen ovat keskeisessä roolissa.

Ihmiset voivat selviytyä vaikka kuinka raskaista tilanteista sydämensä voimalla, joten vaikka nykyhetki ei muuttuisikaan, kunhan sydän muuttuu…

Kirjan sanoma? Ehkä se on, että tapahtui mitä tahansa, mennään eteenpäin ja kaikesta selvitään. Ehkä se on myös se onnellisena elämisen kyky. Kirjailija ei kuitenkaan saarnaa, vaan kertoo kerrottavansa pilke silmäkulmassa.

Suomennoksesta

Kirjan on japanin kielestä ansiokkaasti suomentanut Markus Juslin. Hän on kokenut suomentaja ja tämä on jo hänen 6. suomennoksensa japanista. Aikaisemmista töistä mainittakoon Yōko Ogawan Muistipoliisi. Sen suomentamiseen liityvän haastattelun voit lukea täältä.

Kirjailija Toshikazu Kawaguchi 川口俊和 (s. 1971)

Toshikazu Kawaguchi on osakalainen näytelmäkirjailija, tuottaja ja ohjaaja. Ennen kuin kahvi jäähtyy on hänen ensimmäinen romaaninsa. Se perustuu samannimiseen palkittuun näytelmään. Kirja on saavuttanut suuren suosion ja sille on tehty jo neljä jatko-osaa, josta kolme on käännetty englanniksi. Neljäs ilmestyy syyskuussa 2024. Kakkososan suomennos ilmestyy samoin syksyllä 2024 nimellä Ennen kuin salaisuus paljastuu.