Japanilaista kaunokirjallisuutta on julkaistu suomeksi jo 1800-luvun lopulta lähtien. Sen täsmällistä julkaisumäärää on vaikea ilmaista, koska sitä on ilmestynyt monenlaisissa julkaisumuodoissa. Varsinaisten niteiden määrä jäänee alla kahdensadan. Edustettuina ovat kutakuinkin kaikki genret. Oheisesta taulukosta näkyy käännösmäärien kehitys eri vuosikymmeninä. 1980-luvun piikki selittyy mm. sillä, että silloin astui voimaan Suomen ja Japanin välillä mm. kulttuurisopimus ja suorat lennot mahdollistava liikennesopimus, jolloin kaikenlainen vaihto maiden välillä vilkastui. Mainittakoon, että vuoden 2000 jälkeen mangan, japanilaisen sarjakuvan, suomennokset eivät sisälly taulukkoon.
Suomennosten lukumäärä eri vuosikymmeninä
Varhaiset käännökset 1800-luvun lopulta 1950-luvulle
Varhaisimmat käännökset olivat uskonnollista kirjallisuutta, kansansatuja ja runoja. Tältä kaudelta on mainittava erityisesti kaksi henkilöä. Ensinnäkin Marta Keravuori (1888–1976), joka suomensi satuja ja runoja japanin kielestä ja itseoppineena japanologina vaikutti monin tavoin Suomen ja Japanin suhteisiin. Toiseksi Gustaf John Ramstedt (1873–1950), Suomen ensimmäinen asiainhoitaja Japanissa, joka artikkeleillaan ja suomennoksillaan toi ensimmäistä kertaa suomalaisten tietouteen tanka- ja haikurunouden.
1950-luvun lopun läpimurto
Japanilaisen kirjallisuuden läpimurto Suomessa tapahtui 1950-luvun lopulla. Keskeisessä roolissa tässä oli Tuomas Anhava (1927–2001), joka sekä käänsi tankarunoutta että esitteli artikkelein modernia japanilaista kirjallisuutta. Nyt saatiin suomeksi ensimmäiset teokset Japanin kirjallisilta jättiläisiltä Yasunari Kawabatalta (1899–1972) ja Jun´ichirō Tanizakilta (1886–1965), luonnollisesti välikielten kautta käännettyinä. Nyt myös havahduttiin siihen tosiasiaan, että japanilainen kirjallisuus oli muutakin kuin eksotiikkaa. Se oli universaalia kirjallisuutta.
Käännösten määrä kasvaa 1960-luvulla
Vuonna 1968 tapahtui jotain, mikä sai viimeisetkin epäilijät vakuuttuneiksi siitä, että Japanin kirjallisuus oli maailmankirjallisuutta. Tällöin nimittäin sai Nobelin palkinnon Yasunari Kawabata, perijapanilaisena pidetty kirjailija. Kawabatan ja Tanizakin lisäksi tällä vuosikymmenellä suomennettiin, edelleen välikielten kautta, monia huomattavia modernisteja. Heistä mainittakoon rituaali-itsemurhastaan kuuluisa Yukio Mishima (1925–1970), mestarillinen sodan kuvaaja Shōhei Ō´oka (1909–1988), nuorison kulttikirjailija Osamu Dazai (1909–1948), perinteisempi Yasushi Inoue (1907–1991) ja surrealistinen Kōbō Abe (1924–1993). Kaikkiaan 1960-luvun käännökset saivat hyvän vastaanoton Suomessa ja herättivät paljon kiinnostusta.
1970-luku: klassista ja modernia proosaa alkukielestä
Tänä vuosikymmenenä tapahtui kaksi merkittävää uutta asiaa suomennosten kentässä, nimittäin nyt saatiin ensimmäiset suomennokset klassisesta japanilaisesta kirjallisuudesta ja kaiken lisäksi suoraan alkukielestä. Tällöin aloitti kääntäjänuransa legendaarinen Kai Nieminen kääntäen mm. seuraavia kirjailijoita: Matsuo Bashō (1644–1694), Yasushi Inoue, Takeshi Kaikō (1930–1989) ja Yoshida Kenkō (1284–1350). Toinen japanista suomentanut kääntäjä oli Martti Turunen, myöhemmin tunnettu poliitikkona nimellä Marutei Tsurunen. Hän suomensi mm. kaksi Ihara Saikakun (1642–1693) kertomuskokoelmaa. Myös välikielten kautta käännettiin edelleen huomattavia teoksia.
Suomennosten runsautta 1980-luvulla
Tällä vuosikymmenellä ilmestyi käännöksiä runsaasti, mutta vielä enimmäkseen välikielten kautta. Aiemmin käännetyiltä saatiin lisää suomennoksia. Uutena tulokkaana mainittakoon katolinen Shûsaku Endō (1923–1996) viidellä teoksella. Tältä ajalta on ehdottomasti mainittava Veikko Polameri (1946–1979), jonka työ runoilijana ja kääntäjänä katkesi kesken. Postuumisti julkaistiin 1983 Shōsetsu – japaniaisia kertojia, käännöskokoelma, jonka hän oli toimittanut melkein valmiiksi. Kai Nieminen käänsi edelleen Bashōta sekä myös Natsume Sōsekia (1867–1916).
Tällöin sai myös alkunsa Genji monogatarin, Genjin tarinan suomennos. Tarinan kirjoitti hovinainen Murasaki Shikibu Kiotossa keisarin hovissa pian vuoden 1000 jälkeen ja sitä on sanottu maailman ensimmäiseksi psykologiseksi romaaniksi. Martti Turunen suomensi 3 ensimmäistä osaa, Kai Niemisen suomentaessa niihin sisältyvät runot. Osan 4 Kai Nieminen suomensi kokonaan. Silloiset suomennokset käsittivät koko laajasta teoksesta n. kaksi kolmasosaa. Niitä on tällä hetkellä pidettävä vanhentuneina ja Kai Nieminen työskenteleekin parhaillaan saattaaksen koko teoksen uudistettuna lukijoille.
1990-luku: Kai Niemisen vuosikymmen
1990-lukua voidaan hyvällä syyllä sanoa Kai Niemisen vuosikymmeneksi, sillä hän suomensi valtaosan tällöin ilmestyneistä teoksista. Ne kattavat laajan aika-alueen ja niiden myötä lukija voi matkata muinaisen Japanin oudoista ilmiöistä lähten (Lafcadio Hearn) keskiajan zenrunouden kautta (Ikkyû) modernistien tuntoihin (Osamu Dazai, Jun´ichirō Tanizaki, Yasunari Kawabata) päätyen kepeään ja unenomaiseen juuri tuon ajan urbaanien japanilaisten tuntemuksia kuvaavaan proosaan (Banana Yoshimoto).
Vuonna 1994 Nobelin kirjallisuuspalkinto myönnettiin toisen kerran Japaniin. Sen sai Kenzaburō Ōe, 1935 syntynyt kirjailija, jota ei siihen mennessä ollut vielä suomennettu lainkaan. Sen jälkeen häneltä on suomennettu yksi novelli ja kaksi romaania. Ōea voisi luonnehtia pessimistiseksi humanistiksi.
Tällä vuosikymmenellä saatiin myös suomeksi ensimmäinen teos (Suuri lammasseikkailu) Haruki Murakamilta, joka sittemmin on ponkaissut maailmanmaineeseen ja suureen suosioon myös suomalaisten lukijoiden keskuudessa.
Monipuolinen 2000-luku
Kai Niemiseltä saatiin suomeksi edustava käännösvalikoima eri aikakausien runoilijoilta: Hisashi Honda (s. 1947), Taneda Santōka (1882–1940), Ryōkan (1758–1831), Ema Saikoo (1787–1861).
Nyt debytoi myös uusi kiinnostava kääntäjä, joka käänsi suoraan japanista ja vieläpä klassisesta japanista, nimittäin Miika Pölkki. Häneltä saatiin suomeksi runoutta (Isihkawa Takuboku, 1886–1912), klassista proosaa (Keisarinnan hovineidon päiväkirja Heian-kaudelta) ja näytelmäkirjallisuutta 1700-luvulta.
Välikielten kautta käännettynä ilmestyi waka-runoutta (Sata runoilijaa, sata runoa), samuraikirjallisuutta (Hagakure. Samurain tie) sekä nykyproosaa, Murakamia ynnä muita.
2000-luvulla ilmestyi runsaasti mangaa, jopa niin, että vuoden 2003 kaikki suomennokset olivat tätä genreä. On makuasia lasketaanko manga mukaan, kun puhutaan japanilaisesta kirjallisuudesta, mutta joka tapauksessa on kyse laajamittaisesta kulttuuri-ilmiöstä. Mangan suomentaminen oli saanut alkunsa jo 1980-luvulla, mutta se pääsi todella vauhtiin vuonna 2003, jolloin Antti ja Heikki Valkaman japanista suomentama Dragon Ball -sarja alkoi ilmestyä. Mangan suomennoksia voi jäljittää esim. seuraavasta osoitteesta: https://tokio.fi/julkaisulista/
2010-luvulla suoraan alkukielestä suomentaminen vallitsevaksi
Tällä vuosikymmenellä lähes 90% käännöksistä tehtin suoraan japanin kielestä. Vanhojen tekijöiden rinnalle nousi useita uusia lupaavia kääntäjiä.
Kai Niemiseltä ilmestyi uudistettuja ja laajennettuja laitoksia aikaisemmista klassikkokäännöksistä (Ikkyuu, Bashoo, Santooka). Erikoisuuksiakin löytyy. Suomeen kotiutunut japanilainen tanssija Aki Suzuki esitti nō-vaikutteisia moderneja tanssiesityksiä, joiden tekstit Kai Nieminen suomensi. Teatterin alueella tapahtui muutakin. Teatterikorkeakoulu julkaisi aasialaisen draamakirjallisuuden antologian, johon sisältyi Kai Niemisen ja Miika Pölkin suomennoksia. Pölkiltä ilmestyi myös käännöksiä Parnassossa, mutta ennen kaikkea on mainittava hänen suomennoksensa Merkintöjä ruohomajasta, 1200-luvun klassikko, jonka tekijä on buddhalaismunkki Ren´in.
Murakamia suomennettiin edelleen välikielten kautta, mutta 2014 saatiin ensimmäinen Murakamin teos suoraan japanista. Kääntäjä oli uusi lupaava ja tuottelias kääntäjä Raisa Porrasmaa. Seuraavana vuonna häneltä ilmestyi jälleen yksi Murakami, jonka jälkeen Murakamia alkoi kääntää Juha Mylläri, niin ikään ansiokkaasti japanin kielestä. Porrasmaan sujuvina suomennoksina on saatu tutustua usean muunkin nykykirjailijan teoksiin, joista manittakoon Takashi Hiraiden viehättävä Kissavieras, Hiromi Kawakamin epäsovinnainen rakkaustarina Sensein salkku ja Hiro Arikawan Matkakissan muistelmat, tarina yksinäisyydestä ja ystävyydestä. Uusimmat Porrasmaan suomennoksista ovat Sayaka Muratan vakavanhauska Lähikaupan nainen, Keigo Higashinon nerokas dekkari Uskollinen naapuri ja Durian Sukegawan koskettava tarina Tokuen resepti.
Muita uusia suoraan japanista suomentavia kääntäjälupauksia ovat Mayu Saaritsa, joka on kääntänyt nykyrunoutta ja lastenkirjoja sekä Markus Mäkinen (nyk. Juslin), joka on suomentanut mm. Ryûnosuke Akutagawan novelleja ja Hideo Yokoyaman poliisiromaanin. Tähän asti mangan suomentajana tunnettu Antti Valkama on tehnyt uuden aluevaltauksen suomentamalla kolme romaania, ensiksi Yōko Ogawan Professori ja taloudenhoitaja ja sen jälkeen kaksi Murakamia, joista viimeisin on Pimeän jälkeen.
Lopuksi
Olen edellä käynyt läpi koko suomennoshistorian varsin suppeasti ja pinnallisesti. Tulen käsittelemään kaikki kirjailjat ja teokset perusteellisesti, kun niiden vuoro tulee blogin historia-osion edetessä. Kärsivällisyyttä siis!
Odotellessa voi tutustua seuraaviin artikkeleihin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi vuonna 2007 muhkean 2-osaisen teoksen Suomennoskirjallisuuden historia. https://kirjat.finlit.fi/sivu/tuote/suomennoskirjallisuuden-historia-1-2/106746 Sen kakkososassa on kirjoittamani artikkeli Japanin kirjallisuus (s. 273–284), jossa käsitellään siihen asti ilmestyneet käännökset. Myöhempiä käännöksiä käsitellään kirjoittamassani artikkelissa 2000-luvulla suomennettu japanilainen kaunokirjallisuus, joka ilmestyi Japanilaisen Kulttuurin Ystävät ry -yhdistyksen vuosijulkaisussa Hashi 39/2018. http://japaninkulttuuri.net/yhdistyksesta/julkaisutoiminta/
Japanilla on pitkä ja monipolvinen historia, jota kirjallisuus luonnollisesti peilaa. Suomennokset kattavat melko hyvin lähes kaikki kirjallisuushistorian vaiheet. Ne tekevät meille eläväksi muinaisen hovikulttuurin, samuraiden ajan ja buddhalaismunkkien maailman, pitkän suljetun Edo-kauden ja sen jälkeisen avautumisen länsimaihin päin, sodan ja tappion aiheuttaman trauman, vaurastumisen ja vielä aivan nyky-Japaninkin kaikkine erikoispiirteineen. Mitä kaikkea jännittävää vielä voimmekaan odottaa Japanista kääntäjien ahkeran ja luovan työn tuloksena!
UNIEN KELLUVALLA SILLALLA 