Manga on ”japanilaisia varten japaniksi tehty sarjakuva”. Määritelmän on esittänyt mangan suomentaja Antti Valkama teoksessa Tankasta mangaan – miten suomentaa japanin kieltä ja kulttuuria. (Vastapaino 2022)

Sana kirjoitetaan kahdella kirjoitusmerkillä 漫画, joista ensmmäinen MAN tarkoittaa tahatonta, mielivaltaista ja toinen GA kuvaa. Kyseessä on siis random pictures.

Termin manga keksi puupiirtäjä Hokusai vuonna 1814, mutta nykyiseen käyttöönsä se tuli vasta 1900-luvun alussa. Hokusai manga olivat ”leikkisät luonnokset”, eräänlaisia piirtämisen oppikirjoja.

Manga on kuvaa ja tekstiä. Löytyvätko mangan juuret kuvasta vai tekstistä? Vaiko kenties Japanin kielestä tai kulttuurista laajemmin? Japanin alunperin kuvallinen kirjoitusjärjestelmä voi tässä olla yhtenä tekijänä, mutta ehkä vielä enemmän on vaikuttanut japanilainen kokemus TILASTA ja AJASTA ( 間 MA) ; toisin sanoen, ”tässä ja nyt” tekee japanilaisesta ajattelusta konkreettista. Mangakulttuuri siis heijastaa japanilaista mieltä.

Historiaa

Japanilaisilla on pitkä perinne pilakuvien ja kertovan komiikan alueella. Vanhimmat löydöt ovat Hōryūji-temppelistä 600–luvulta, jolloin sutrien kopioijat ilmeisesti rentoutuivat välillä ja antoivat siveltimiensä piirtää pilakuvia eri aiheista.

Tuon ajan formaatti oli kuvakäärö (emakimono 絵巻物 ), useita metrejä pitkä kuvarulla, jota katsottiin kerimällä sitä auki kaksin käsin oikealta vasemmalle, niin että tarina eteni silmien edessä kuin sarjakuva ikään. Sarjakuvatutkija Paul Gravettin mukaan tällainen virtaava katsomis- ja lukemistapa elää edelleen mangassa.

Edo-kaudella (1600–1868) alkoi puupiirrostekniikalla tuotettujen kuvien (ukiyo-e 浮世絵) massatuotanto. Samalla tekniikalla painettiin myös kuvitettuja huumorikirjoja. Näissä usein kuvat ja teksti kehittyivät rinnakkain, mistä oli lyhyt matka sarjakuvaan.

Luonnollisesti Meiji-uudistuksen (1868) jälkeen länsimainen vaikutus näkyi myös sarjakuvagenressä. Tällöin myös otettiin käyttöön nimitys manga.

Varsinaiseti manga pääsi kukoistamaan vasta sodan jälkeen. Kaikkien aikojen suurin manganimi on Osamu Tezuka (1928–1989). Mitkään ylisanat eivät tunnu olevan liikaa Tezukasta puhuttaessa. Sanotaan, että mangaa ja animea ei nykymuodossaan olisi olemassa ilman tätä ”mangan jumalaa”. Hän alkoi soveltaa mangan piirtämiseen elokuvan tekniikkaa ja niin mangasta tuli dramaattisempi ja psykologisempi.

Tähän päivään mennessä mangan kenttä on kehittynyt niin laajaksi ja moniulotteiseksi, että tässä yhteydessä sen kartoittamista ei kannata edes yrittää.

Länsimailla on ajoittain tunnettu ennakkoluuloa Japanin mangailmiötä kohtaan. On ihmetelty mangan suosiota aikuisten parissa ja haluttu nähdä siinä jotakin infantiilia. Japanilaista mangan kulutusta ei kuitenkaan voi verrata suoraan länsimaisen sarjakuvan kulutukseen, vaan ennemminkin voidaan sanoa, että japanilaiset etsivät mangasta samaa, mitä länsimaalaiset esimerkiksi elokuvasta: paitsi tietysti rentoutusta ja virkistystä, myös mahdollisuutta laajentaa arkielämän tunneskaalaa samastumisen kautta sekä nauttia visuaalisesta tarinasta.

On kuitenkin myönnettävä, että mangan kehitys ei ole ollut ihan ongelmatonta. Varsinkin miehille suunnattu, mutta myös nuorten kuluttama manga on sisältänyt ylilyöntejä esimerkiksi väkivallan ja seksin alueella. Protesteja on esiintynyt, mutta yleensä asiat on ratkaistu kompromissien avulla ilman laajamittaista sensuurin puuttumista asiaan.

Tulee myös muistaa, että manga ja sen tekijät ammentavat japanilaisesta perinteestä, joka saattaa olla länsimaalaisille outo. Manga on Edo-kauden henkinen perillinen; sieltä ovat peräisin mm. seksuaalisuuden kuvaus ja tyylitelty väkivalta ja näihin liittyvä visuaalinen estetiikka.

On selvää, että manga on vaikuttanut myös kirjallisuuteen. Japanin nykykirjallisuudessa on paljon mangamaisia piirteitä – se on iskevää, kompaktia ja usein kertakäyttöistä. Tämän tyyppinen kirjallisuus tietenkin jakaa kriitikkojen mielipiteitä, mutta se on juuri sitä kirjallisuutta, jota nuori polvi Japanissa lukee ja rakastaa. Eikä pelkästään Japanissa, monet kirjat ovat löytäneet myös laajan ulkomaisen yleisön.

Mangaa suomeksi

Ensimmäinen mangasuomennos ilmestyi 1985. Varsinaisen mangabuumin aloitti Suomessa Antti ja Heikki Valkaman japanista suomentama Dragon Ball -sarja, jossa on 42 osaa. Se ilmestyi vuosina 2003–2007. Dragon Ballin luojan, Akira Toriyaman, odottamaton kuolema vain 68-vuotiaana kohahdutti mangamaailmaa tämän vuoden (2024) maaliskuussa.

Vaikka en itse ole mangaharrastaja, löytyy kirjahyllystäni kuitenkin Dragon Ball -sarja täydellisenä. Tästä ja kaikesta muustakin mangan suomentamiseen liittyvästä on seuraavassa blogiartikkelissa luvassa todellista asiantuntijatietoa, sillä silloin saa kirjoitusvuoron itse suomentaja Antti Valkama. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla.