Yukio Mishima: Elämä myytävänä. Sammakko, 2025. Suom. Saku-Petteri Urpo. 269 s. (Alkuteos: 命売ります, Inochi urimasu, 1968) Kovakantinen kirja. Arvostelukappale.

Viime vuosi, 2025, oli Yukio Mishiman syntymän 100-vuotisjuhlavuosi, joka näkyi Japanissa monin tavoin. Ei ihme, onhan Mishima Japanin kirjallisuuden jättiläinen, jonka teokset koskettelevat elämän ja kuoleman rajoja ainutlaatuisella tavalla. Nipin napin juhlavuoden puolella ehti ilmestyä myös kustantaja Sammakon suomennos Elämä myytävänä, Inochi urimasu, joka ilmestyi Japanissa 1968, vain pari vuotta ennen kirjailijan kuuluisaa rituaalista itsemurhaa, seppukua (切腹). Hän kirjoitti sen, ehkä kevyenä välipalana, samaan aikaan kun työskenteli kuulun tetralogiansa parissa.

Mishima versus Dazai

Suomalaisia lukijoita on viime aikoina hemmoteltu Osamu Dazain suomennoksilla ja lisää on tulossa. Nämä kaksi kirjailijaa, Dazai ja Mishima, vertautuvat toisiinsa joissakin suhteissa: kumpikin käsitteli perimmäisiä kysymyksiä itseään säästämättä ja kumpikin kuoli oman käden kautta suhteellisen nuorena, vaikkakin hyvin erinäköisen kuoleman. Lisäksi molemmat ovat vertaansa vailla olevia tyylin mestareita.

Eroja löytyy kuitenkin enemmän kuin yhtäläisyyksiä, ainakin ulkonaisesti. Ikäeroa oli toistakymmentä vuotta ja arvomaailmat olivat hyvin erilaiset. Siinä missä Dazai teki hyveen heikkoudesta ja itsensä paljastamisesta, Mishima halusi paljastaa maailman ja kontrolloida sitä. Mutta kumpikin kirjoitti tavalla joka saa lukijan tuntemaan, että juuri häntä puhutellaan. Ja tänä päivänä molemmat kirjailijat ovat kulttihahmoja.

Mishima julkaisi ankaraa kritiikkiä Dazain tuotannosta pitäen sitä arvottomana ja surkeana. Heidän ainoassa tapaamisessaan hän loukkasi Dazaita suoraan sanomalla vihaavansa tämän töitä. Mutta oliko asia sittenkään niin yksinkertainen? Mishiman kerrotaan myös sanoneen vihaavansa Dazaita sen vuoksi, että Dazai paljasti hänessä juuri ne asiat jotka hän eniten halusi salata.

Mutta hei, olenko eksymässä aiheesta! Minunhan piti kirjoittaa Mishiman uudesta suomennoksesta Elämä myytävänä. Se ei ole kaikkein tyypillisintä ja tunnetuinta Mishimaa, ja se käännettiin englanniksikin vasta muutama vuosi sitten koettuaan sitä ennen Japanissa jonkinlaisen myöhäisboomin. Siitä on pitkä aika kun Mishimaa on viimeksi suomennettu ja nyt Sammakko-kustannus on ilmoittanut, että tulossa on kokonainen Mishima-käännösten julkaisusarja, josta on tehty sopimus kirjailijan perikunnan kanssa. Elämä myytävänä sopii hyvin alkulämmittelyksi.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita…

Hanio Yamada on tokiolaisen mainostoimiston tunnollinen työntekijä. Eräänä tavanomaisena päivänä ”itsemurha pälkähti hänen päähänsä kuin ajatus piknikille lähdöstä”. Yritys epäonnistuu, mutta se muuttaa kuitenkin hänen elämänsä. Hän sanoutuu irti työstään ja laittaa lehteen ilmoituksen:

”Elämä myytävänä. Käyttäkää kuten haluatte. Olen 27-vuotias mies. Luottamuksellisuustakuu. Minusta ei aiheudu teille minkäänlaista harmia.”

Halukkaita ostajia riittää ja heidän myötään Hanio joutuu surrealistiseen pyöritykseen. Hän on menettänyt elämänhalunsa ja on valmis kuolemaan. Se ei kuitenkaan ota onnistuakseen. Hän etsii kuolemaa mutta kuolema väistää häntä. Hanio halusi paeta tylsää elämäänsä ja se kyllä onnistui. Juonenkäänteet ja henkilögalleriat gangstereineen ja vampyyreineen tuovat mieleen James Bond -elokuvat. Teksti tempaa mukaansa paitsi loistavan tyylinsä vuoksi myös siksi että tapahtumat ovat täysin ennalta-arvaamattomia. Se miten kaikki lopulta kääntyy päälaelleen ja lukija joutuu aina vaan yllätetyksi, on jopa riemastuttavaa. Tätä älykästä ja absurdia kirjaa lukiessaan huomaa välillä naurahtavansa yllättävissä kohdissa. Yllätetyksi joutuu Haniokin; hänen luullaan olevan jotain muuta kun mitä hän on. Yhdentekevässä mielentilassaan hän sopeutuu kaikkeen ja antaa ihmisten tehdä itsestään olettamuksia korjaamatta niitä. Hänen välinpitämättömyytensä tulkitaan oveluudeksi.

Minua kiinnosti teoksessa erityisesti Hanion mielentilojen vaihtelu ja niiden kuvaus. Hänen elämänsä todistaa, että elämänhalu ja kuolemanhalu/pelko ovat sidoksissa toisiinsa. Niin kauan kuin Haniolle koko elämä on yhdentekevää eikä hänellä ole lainkaan elämänhalua, on myös kuolema hänelle yhdentekevä. Hänellä ei ole minkäänlaista kuolemanpelkoa. Hän on vapaa, suorastaan ”valaistunut”, huoleton ja valmis kuolemaan kuin samurai ikään. Hän tavallaan elää täyttä elämää, mikä on täysin käsittämätöntä ns. normaaleille ihmisille. Kun teoksen loppupuolella ihmisen normaaliin biologiseen ohjelmointiin kuuluva elämänjano palaa, palaa samalla myös kuolemanpelko ja asiat mutkistuvat todella. Elämänhalun mukana palaavat huolet.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat sen ilmestymisaikaan 1960-luvun Tokioon. Silloin sen sisältö on varmaan ollut vielä paljon shokeeraavampaa kun tämän päivän lukijalle. On hyvin tiedossa, että Mishima ei katsonut hyvällä Japanin luopumista omista perinteistään; se näkyy kirjassa mm. suhtautumisessa ulkomaalaisiin. Ajan levottomuuteen viitataan mainitsemalla yliopistomellakat. Teoksen sarkasmi suuntaa piikkinsä kohti sovinnaisuutta sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Tokio oli ”suurkaupunki, jossa kaikki oli yhtä houkutusta eikä mikään tuottanut tyydytystä.” Kaupunki ”pyörteili torahampaat paljastettuina”. Ei liene yllätys, että tässä maailmassa naisen arvo oli yhtä kuin hänen seksuaalinen vetovoimansa.

Kuolema ja estetiikka

Kuolema ja estetiikka ovat Mishiman kantavia teemoja läpi hänen tuotantonsa ja – elämänsä. Hanio uskoo (taas kerran) elävänsä elämänsä viimeistä iltaa ja illan kauneus lumoaa hänet.

Mistä mahtoi johtua, että selkovien kauniit latvat näyttivät vangitsevan iltataivaan hennon sinen niin verrattoman hienosti, kuin horisonttiin heitettynä nuottana? Miksi luonto oli näin hyödyttömän kaunis, miksi ihminen näin hyödyttömän mutkikas?

Elämä myytävänä ilmestyi alun perin japanilaisessa Weekly Playboy-lehdessä 21 jaksona, mikä näkyy rakenteessa. Monien lukujen lopussa on selvästi havaittava cliffhanger. Kirjaa on tavattu kutsua pulp-kirjallisuudeksi, mutta mestarin kirjoittamana sekin on Kirjallisuutta. Tämä mustan huumorin sävyttämä teos on täynnä väriä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta tehty tyylillä ja sen voi myös sanoa käsittelevän syvällisiäkin elämän, kuoleman ja ulkopuolisuuden teemoja. Sitä lukiessa ei voi unohtaa, että sen kirjoittaja on vain parin vuoden päässä omasta dramaattisesta itsemurhastaan, jossa epäonnistuminen ei tullut kysymykseen.

Lopussa Hanio on tilanteessa, jossa hän anelee turvaa poliisilaitokselta, turhaan. Häntä ei kuunnella, koska hän on mies, jolla ei ole edes vakinaista osoitetta. Keskustelussa poliisin kanssa kiteytyty kirjan keskeinen ajatus yhteiskunnasta ja ulkopuolisuudesta.

”Ovatko kaikki vakituisen osoitteen puutteessa olevat muka epäilyksenalaisia?”
”No sehän on sanomattakin selvää”[…], ”jokaisella kunnollisella miehellä on koti ja siellä vaimo ja lapset, joiden elättämisestä hän huolehtii parhaansa mukaan. Jos joku on sinun iässäsi naimaton ja vailla vakituista osoitetta, niin kyllähän silloin käsität, ettei hän varsinaisesti nauti yhteiskunnan luottamusta.”
”Yritätte siis sanoa, että kaikilla ihmisillä pitäisi olla paitsi vakituinen osoite ja koti myös vaimo, ja lapset ja ansiotyö, niinkö?”
”En minä niin väitä. Yhteiskunta niin sanoo.”
”Ja muotista poikkeavatko ovat pelkkää ihmissaastaa?”

Suomennoksesta

Teoksen on japanista suomentanut Saku-Petteri Urpo. Tämä on hänen toinen suomennoksensa japanilaisesta kirjallisuudesta. Tällä kertaa en ole tehnyt vertailuja alkutekstiin, mutta käännös vaikuttaa kauttaaltaan sujuvalta ja toimii varsin hyvin itsenäisenä teoksena. Mishiman verevä, mutta hengittävä tyyli välittyy. Mishiman tyylistä voisi kirjoittaa oman artikkelinsa, mutta siihen lienee syytä palata tulevien käännösten kohdalla.

Joitakin Mishiman teoksia on suomennettu 1960- ja 1970-luvuilla välikielten kautta sekä 1980- ja 1990-luvuilla japanista, joten on todellakin aika tarttua uudelleen Mishiman tuotantoon. Jotta puheena oleva teos asettuisi oikeaan kontekstiin Mishiman tuotannossa ja suomennosten kaaressa, kirjoitan seuraavaksi katsauksen Mishiman elämästä, tuotannosta ja aikaisemmista suomennoksista. (cliffhanger)