Vuoden 2025 kohokohta oli Genjin tarinan ilmestyminen kokonaan suomeksi: kaksi paksua nidettä yhteensä yli 1800 sivua. Kai Nieminen sai valmiiksi yli 20 vuotta kestäneen urakkansa ja Otava toteutti vaativan painatuksen osiksi I ja II. Blogissani teosta on käsitelty kahdessa artikkelissa Tienviittoja ja Kauneuden pitkä oppimäärä. Lisäksi Nieminen on valottanut käännösprosessin vaiheita vieraskynä-artikkelissa ja haastattelussa.

Nyt kuitenkin palaan vielä aiheeseen. Kai Nieminen on laatinut sisällysluettelon ja valinnut pohjapiirrokset, minä olen lisännyt pari pienoismallia ja työstänyt kaiken artikkeliksi. Lisäksi sisällysluettelot on muotoiltu tulostuskuntoon, yksi lisälehtinen kumpaankin osaan. Näitä voi katsella samalla kun lukee Genjin tarinan osan II lopussa olevaa esseetä, jossa Nieminen taustoittaa teoksen miljöitä ja tapahtumia.

Heiankyō oli ajankohtaansa nähden varsin suuri asemakaavoitettu alue, 4,5 km leveä itä-länsi -suunnassa ja 5,2 km pitkä pohjois-etelä -suunnassa. Erikoisen siitä teki ruutukaavamalli, joka oli suora kopio Tang-dynastian pääkaupungista Chang-anista. Kaupungin pohjoisreunassa sijaitsi laajempi palatsialue daidairi (大内裏) ja sen sisällä pienempi dairi (内裏), sisempi palatsialue, joka oli varsinainen keisarinpalatsi.

Daidairin eteläportilta lähti pääkatu (Suzaku ōji), joka halkaisi kaupungin kahteen yhtä suuren osaan: vasempaan (itäiseen) ja oikeaan (läntiseen). Pääkadun suuntaisesti kulki molemmissa puoliskoissa neljä valtakatua (ōji, 大路). Katujen nimet selviävät kuvasta 1.

Myös itä-länsi -suunnassa kulki valtakatuja, mutta niillä ei ollut nimiä, vaan niitä kutsuttiin järjestysnumerolla ”Ensimmäinen katu”, Ichijō ōji, 一条大路, ”Toinen katu”, Nijō ōji, 二条大路 jne. Isompi palatsialue, daidairi, sijaitsi Ensimmäisen ja Toisen kadun välisellä alueella. Kaupungin etelärajana oli Yhdeksäs katu.

Kuvassa 2 nähdään miten kaupungin ruutukuvio jakautui pienempiin osiin. Valtakatujen välissä kulki molempiin suuntiin kolme pikkukatua, kōji, 小路. Pikkukatujen rajoittamat neliönmuotoiset korttelit (machi) olivat kooltaan 120×120 metriä. Ylimykset saivat yleensä asuttavakseen yhden korttelin.

Genji ei kuitenkaan tyytynyt yhteen kortteliin. Hän hankki itselleen kolme lisää ja sai näin hallintaansa neljän korttelin suuruisen alueen Kuudennnen kadun varrelta. Lukija pystyy sen paikallistamaan ruudukosta kun tietää, että alueen eteläraja oli Kuudes katu (Rokujō ōji, 六条大路), itäraja oli Itäinen rajakatu (Higashi kyōgoku ōji, 東京極大路), länsiraja Madenokuja (Madeno kōji, 万里小路) ja pohjoisraja Kuudennen kadun poikkikuja Rokujō bōmon kōji, 六条坊門小路.

Kun Genji 35-vuotiaana oli valtansa kukkuloilla hänen unelmansa toteutui hänen rakennuttamansa palatsin valmistuttua tälle neljän korttelin suuruiselle alueelle ja hänen saatuaan elämänsä tärkeimmät naiset sinne asumaan. Nyt hänen oli helppo vierailla heidän luonaan ja myös naisilla oli mahdollisuudet keskinäiseen kanssakäymiseen.

Kuva 3 on pohjapiirros Genjin fiktiivisestä palatsista. Sen neljä korttelia oli nimetty vuodenaikojen mukaan ja kutakin asutti nainen, jonka mieltymykset liittyivat juuri siihen vuodenaikaan. Johtuen alueen neliömuodosta, korttelit olivat koilliskortteli (kesä), kaakkoiskortteli (kevät), lounaiskortteli (syksy) ja luoteiskortteli (talvi). Kirjassa kokonaisuutta kutsutaan palatsiksi ja kunkin korttelin sisällä olevia rakennuksia paviljongeiksi. Paviljongissa oli käytävillä yhdistettyjä siipirakennuksia. Piirroksesta näkyy miten myös korttelista toiseen saattoi siirtyä katettuja käytäviä pitkin. Rakennusten lisäksi kortteleissa oli myös kuhunkin vuodenaikaan liittyvä puutarha istutuksineen, lampineen, puroineen, vesiputouksineen ja kaarisiltoineen.

Kaakkoisessa kevätpaviljongissa oli Genjin oma asumus. Siellä hän asui elämänsä tärkeimmän naisen Murasakin eli Rusojuuren kanssa. Muutto tapahtui syksyllä, joten tämä kevätpavijonki ei silloin ollut aivan parhaimmillaan, mutta keväällä sen kukkaloisto oli vailla vertaa ja Rusojuuri rakasti kevättä. Paviljongin eri osissa asui kyllä myös muita naisia.

Koilliskorttelissa, joka oli kesän valtakuntaa, asusti neiti Terälehti, Genjin pojan Iltausvan kasvatusäiti. Neiti Terälehden hoivissa oli myös Kukkaseppele, hänkin Genjin suojatti. Kesäpaviljonkia hallitsivat varjoisat puut ja vilpoinen lähde ja kuistin ympärille istutettujen bambujen alla puhalsi virkistävä tuuli.

Lounainen kortteli oli muuton aikaan upeimmillaan, sillä se oli luotu juhlistamaan syksyn kauneutta. Sen ruskalle ei mikään vetänyt vertoja. Sen valtiatar oli keisarinna Syyskaiho, jonka kaupunkiasunto se oli. Tämäkin nainen oli Genjin entinen suojatti ja rakkauden kohde.

Luoteisessa talvipaviljongissa asui rva Akashi, Genjin tuttavuus hänen karkotusajaltaan Sumassa ja hänen tyttärensä äiti. Täällä kasveiksi oli valittu syvän vuoriston puulajeja, jotka loistivat talvellakin, näin ehkä muistuttaen rouvaa hänen kotiseudustaan. Rva Akashi on ehkä yksi liikuttavimmista hahmoista koko tarinassa.

Genjin tarinassa riittää ammennettavaa. Toivottavasti nämä pienet tienviitat toimivat osaltaan oppaina tuohon lumoavaan ja eriskummalliseen maailmaan.