Murasaki Shikibu: Genjin tarina. Otava, 2025. I osa. Suom. Kai Nieminen ja Martti Turunen. 886 s. II osa. Suom. Kai Nieminen. 952 s. (Alkuteos 源氏物語, Genji monogatari, v. 1000 jälkeen) Arvostelukappale.

Huhtikuussa 2025 ilmestyi Kai Niemisen suurtyö Genjin tarina! Suomentaja on itse kertonut viettäneensä tämän työn parissa viimeiset 20-25 vuotta. Tämä ei sinällään ole tavatonta. Monica Braw kertoo hiljattain julkaistussa tietokirjassaan Genji, että teoksen ranskantaja René Sieffert käytti työhön 20 vuotta ja kutsui työtä ajoittain musertavaksi mutta lumoavaksi pakkomielteeksi.

Genji monogataria on blogissani käsitelty jo useasti. En käy tässä enää lävitse Murasaki Shikibun elämää, teoksen historiallisia vaiheita, aikaisempia suomennoksia, käännöksiä nykyjapaniksi ja muille kielille yms, sillä nämä kaikki tiedot löytyvät esimerkiksi täältä. Tämän uuden käännöksen syntyhistoriaa sen sijaan on paikallaan kerrata lyhyesti, sillä osan I alkulehdellä oleva maininta ”Suomentaneet Kai Nieminen ja Martti Turunen” saattaa herättää lukijan mielessä kysymyksiä. Heti alkulehden kääntöpuolelta löytyy kuitenkin selitys: Martti Turunen suomensi 1980-luvulla alkuosan, johon Kai Nieminen suomensi runot. Nyt tässä uudessa laitoksessa tuo Turusen käännösosuus on mukana Kai Niemisen yhdenmukaiseksi editoimana. Kaikki runot samoin kuin selitykset ja lopun essee ovat siis alusta lähtien Niemisen käsialaa. Osan II lopussa oleva saate-essee antaa perusteelliset taustatiedot Genjin tarinan maailmasta: millainen oli pohjapiirustukseltaan pääkaupunki Heiankyoo ja sen pohjoislaidalla olevat suurempi (daidairi) ja sisempi (dairi) palatsialue, miten sijoittuivat hallintorakennukset ja hovinaisten asumukset, mikä oli hallintokoneisto ja mitkä olivat kahdeksan arvoastetta, millainen oli avioliittojärjestelmä, miten asuttiin ja elettiin, mitä syötiin, miten pukeuduttiin jne. Arkielämän lisäksi käydään läpi mm. taiteet, vaikka joskus tuntuukin, että jo hovinaisten arkielämä oli silkkaa taidetta.

Teoksen Alkusanoissa suomentaja kertoo suomennostyön vaiheista ja omaksumastaan uudesta näkökulmasta verrattuna aikaisempaan käännökseen. Hän ei enää halunnut kirjoittaa tekstiä muunnellen sitä niin, että se tulisi ymmärrettävämmäksi nykylukijalle, vaan halusi mieluummin kirjoittaa alkutekstille uskollisesti, vaikka sisältö ei olisikaan aina helposti ymmärrettävä. Tämän vuoksi tarvittiin sitten selityksiä. Ne ovat tällaisessa teoksessa aivan välttämättömiä, jotta lukija pysyisi kärryillä moninaisten henkilöhahmojen moninaisissa vaiheissa sekä oudoissa ympäristöissä ja tapakulttuurissa. Pidän onnistuneena ratkaisuna sitä, että selitykset ovat joka sivun alareunassa, muutoin niiden käyttö olisi liian hankalaa. Ei tietenkään ole tarkoitus, että lukija ottaisi stressiä siitä, että pitäisi hallita ja muistaa kaikki se tieto, mikä selityksissä ja esseessä on, vaan ne on tarkoitettu lukemisen ja luetun ymmärtämisen tueksi. Ainakin minusta ne toimivat hienosti juuri tässä roolissa.

Yksi muutos aikaisempaan suomennokseen liittyy nimien käyttöön. Tätäkin asiaa Nieminen selvittelee Alkusanoissa. Vaikeus syntyy siitä, että tuolloin ei ihmisistä käytetty nimiä, vaan heihin viitattiin esimerkiksi arvon tai aseman mukaan. Tämä siis koski miehiä, naisiin viitattiin usein isän, miehen tai veljen arvon tai aseman kautta, joskus myös naisen asuttaman rakennuksen nimellä. Miehet kuitenkin etenivät koko ajan virkaurallaan ja niinpä nimitykset muuttuivat. Juuri kun lukija on oppinut, että Genjin poikaan viitataan sanalla kapteeni, niin kas, hän onkin seuraavassa luvussa jo eversti ja lopulta tietenkin ministeri. Ilman sivun alareunan viitteitä ei olisi usein lainkaan mahdollista tietää kenestä puhutaan.

Useissa muille kielille käännetyissä Genjin tarinan versioissa on totuttu viittaamaan henkilöihin lukijoiden antamilla kuvailevilla nimillä. Nämä nimet saattoivat olla peräisin esimerkiksi ko. henkilön kirjoittamasta runosta ja ne kuulostivat japanilaisen korvissa runollisilta ja kauniilta, mutta suomalaiselle ne eivät sano mitään. Siksi Nieminen onkin halunnut käyttää japanilaisen nimen sijasta sen suomennosta, esimerkiksi Utsusemi on Kaskaanvaippa, Murasaki on Rusojuuri, Asagao on Aamunkukka ja Ukifune on Tuuliajo. Monet näistä nimityksistä ovat todella runollisia kuten esimerkiksi Iltausva, Villihanhi, Syyskaiho. Usein nämä nimet ovat myös lukujen nimiä.

Alkukielen tekstin haasteet eivät suinkaan rajoitu nimiin. Jo se, että pronomineja ei käytetä ja puhuja jätetään usein ilmaisematta, tuottavat kääntäjälle paljon päänvaivaa. Puhuja on pääteltävä verbimuodosta (erilaiset kunnioituksen asteet) tai arvosta. Eikä sekään helpota kääntämistä, että useilla sanoilla on monia merkityksiä. Alunperin teksti oli kirjoitettu suppealle piirille, jossa kaikki tiesivät mistä puhuttiin; siksi asiat kerrottiin vain vähäisin viittauksin. Monet näistä piirteistä ovat tyypillisiä myös nykyjapanille, mutta tuon ajan hovikielessä ne esiintyvät korostuneina.

Oma lukunsa ovat tankarunot, joita teos sisältää ainakin noin 800. Heianin hoviylimykset kommunikoivat runoin. Kyky ilmaista itseään runomuodossa äkillisessäkin tilanteessa tai tunnekuohussa oli sivistyksen merkki. Lisäksi runon tuli mielellään viitata johonkin aikaisempaan runoon ja tilanteeseen. Nieminen ei ole pelkästään suomentanut runoja mestarillisesti tankamittaan (tavujako 5-7-5-7-7) ja vielä niin että ne oikeasti kuulostavat runoilta samaan tapaan kuin alkukielessä, vaan hän on myös kirjoittanut selityksiin satoja viittauksia aiempiin runoihin tai muihin teksteihin. Hän on toisin sanoen purkanut niitä kerroksia, joita tankaruno sisältää viitatessaan monikerroksisesti aikaisempiin runoihin. Tämän on täytynyt lisätä työmäärää moninkertaiseksi. Mainittakoon vielä, että pidän hänen tavastaan aiemmasta käännöksestä poiketen kirjoittaa runot viidelle riville, jolloin ne erottuvat selvästi tekstistä.

Genjin tarina on laaja, se käsittää noin 75 vuoden ajanjakson ja siinä on noin 400 henkilöä. Aineisto jakautuu 54 lukuun ja se on tullut tavaksi jaotella kolmeen jaksoon. Ensimmäinen jakso, luvut 1–33, kertoo päähenkilön eli Genjin nuoruudesta rakkausseikkailuineen ja siitä miten hän saavuttaa mahtiaseman vaikka onkin erotettu keisariperheestä. Nämä 33 lukua muodostavat nyt ilmestyneen osan I sisällön. Tästä jaksosta on siis olemassa myös vanhemmat suomennokset.

Toinen jakso käsittää luvut 34–41 ja siinä kuvataan Genjin ja hänen naistensa elämää, jonka taivaalle varsinkin jakson loppua kohden alkaa ilmestyä synkkiä pilviä. Kolmannen jakson muodostavat luvut 42–54. Tällöin Genji on jo kuollut ja jakso kertoo seuraavasta sukupolvesta. Toinen ja kolmas jakso siis sisältyvät nyt ilmestyneeseen osaan II.

Hahmottamisen helpottamiseksi lisään tähän suomennoksen lukujen otsikot ja alkuperäiset japanilaiset otsikot kursiivilla sekä sivunumerot. (Osa I: luvut 1-33, osa II: luvut 34-54)

1. Keisaripuupaviljonki – Kiritsubo…………………………..17
2. Luutapuu – Hahakigi…………………………………………….42
3. Kaskaanvaippa – Utsusemi……………………………………83
4. Illankukka – Yūgao………………………………………………93
5. Rusojuuren taimi – Wakamurasaki………………………134
6. Väriohdake – Suetsumuhana……………………………….177
7. Ruskajuhla – Momiji no ga…………………………………..207
8. Kirsikankukkapidot – Hana no en………………………..236
9. Kohtaamisen köynnös – Aoi……………………………….248
10. Pyhä oksa – Sakaki……………………………………………..291
11. Varisevien terälehtien kylä – Hanachirusato……….341
12. Suma – Suma………………………………………………………347
13. Akashi – Akashi…………………………………………………..394
14. Meriviittoja – Miotsukushi…………………………………..432
15. Rikkaruohoryteikkö – Yomogiu…………………………..463
16. Rajaportti – Sekiya……………………………………………..483
17. Kuvakilpa – Eawase…………………………………………….489
18. Tuuli männyissä – Matsukaze……………………………..508
19. Pilvenhaituvia – Usugumo…………………………………..530
20. Aamunkukka – Asagao………………………………………..558
21. Tanssijaneidot – Otome……………………………………….578
22. Kukkaseppele – Tamakazura………………………………..628
23. Ensiliverrys – Hatsune…………………………………………667
24. Perhosia – Kochō…………………………………………………682
25. Tulikärpäsiä – Hotaru………………………………………….704
26. Neilikka – Tokonatsu……………………………………………723
27. Soihtuja – Kagaribi………………………………………………745
28. Syysmyrsky – Nowaki………………………………………….749
29. Keisarin retki – Miyuki………………………………………..768
30. Punalatvoja – Fujibakama…………………………………….792
31. Sypressipylväs – Makibashira……………………………….805
32. Luumupuun oksa – Umegae………………………………….838
33. Sinisateen lehtiä – Fuji no uraba……………………………857
34. Yrtintaimia 1 – Wakana jō…………………………………………5
35. Yrtintaimia 2 – Wakana ge………………………………………90
36. Tammipuu – Kashiwagi………………………………………….172
37. Huilu – Yokobue…………………………………………………….204
38. Kellosirkka – Suzumushi………………………………………..220
39. Iltausva – Yūgiri…………………………………………………….233
40. Jalo oppi – Minori…………………………………………………..290
41. Velho – Maboroshi………………………………………………….306
42. Tuoksuva prinssi – Niou miya…………………………………329
43. Punaisia luumunkukkia – Kōbai……………………………..344
44. Bambujoki – Takekawa…………………………………………..358
45. Sillan neito – Hashihime…………………………………………399
46. Pyökin katveessa – Shii ga moto………………………………431
47. Koristesolmut – Agemaki………………………………………..465
48. Sananjalanversoja – Sawarabi…………………………………542
49. Köynnökset – Yadorigi……………………………………………559
50. Itäinen maja – Azumaya………………………………………….637
51. Tuuliajolla – Ukifune……………………………………………….691
52. Päivänkorento – Kagerō………………………………………….753
53. Kyhäelmiä – Tenarai……………………………………………….802
54. Unten kelluva silta – Yume no ukihashi…………………….863

Nämä noin 900-sivuiset järkäleet ovat kuin taideteoksia, joihin tarttuu hartaudella. Kannen graafisen suunnittelun on toteuttanut Piia Aho ja se on todella onnistunut. Kansien kuvituksena on Tosa Mitsuyoshin maalaukset, joiden aistikkaat värit yhdistyneenä kultaiseen koristeluun luovat hienostuneen tunnelman. Paksuudestaan huolimatta kirjat on helppo ottaa käteen ja ne aukeavat hyvin luettaviksi. Ne suorastaan houkuttelevat lukijaa.

Seuraavassa blogikirjoituksessani valotan teosten sisältöä ja lukukokemusta.