Vieraskynä. KaiNieminen: Ashibikino, keskustelu jatkuu…

Seuraavassa mietteitä, joita blogin Ashibiki no -päivitys herätti Kai Niemisessä. Nyt saadaankin todellinen syväsukellus aiheeseen, jollaiseen pystyy vain klassiseen japaniin perehtynyt kääntäjä. Samalla tulee tarpeellinen täydennys edelliseen artikkeliin, josta Anhavan uudempi käännös oli jäänyt pois. Ja mikä upeinta, lopussa vielä Kai Niemisen oma käännösversio runosta, ikäänkuin maistiaisina tulevasta Genjin tarinan käännöksestä!

Kai Nieminen: UUSIA MIETTEITÄ ASHIHIKI NO YAMADORI -RUNOSTA

Ensi alkuun: Tuomas Anhava uudisti suomennoksensa Veikko Polameren kommenttien jälkeen koottujen tankasuomennostensa laitokseen Kevään kukat, syksyn kuu (Otava 1982, s. 19). Siinä se kuuluu näin:

Yö, pitkän pitkä
kuin verkkaan kiirehtivän
vuorifasaanin
maata viistävä pyrstö –
ainako nukun yksin?

Tässä ”verkkaan kiirehtivä” on oikein hyvä, se kuvaa fasaanin laahustavia askelia.

Tuosta pielussanasta vielä: Se esiintyy sekä muodossa ”ashibiki no” että muodossa ”ashihiki no”, useimmiten kirjoitettuna hiraganalla: あしびき/あしひき の. Sen perimmäistä merkitystä ei ole uskottavasti selvitetty, mutta se esiintyy jo Kojikissa sanan yama,”vuori”, pielussanana. Niinpä se liittyy myös ”yama”-alkuisiin yhdyssanoihin ja vuoriin assosioituviin sanoihin, kuten ”huippu, harjanne”. Melko uskottava selitys olisi 足引きの, ”jalkojen laahaaminen”, siis jalkoja koetteleva vuori – ylämäki. Mutta kun ajattelemme fasaanin – kanan – verkkaista astelemista, kyllähän se näyttää jalkojaan laahavan. On olemassa myös verbi ”ashihiku”, 足引く, joka esiintyy Man’yooshuussa merkityksessä ”kärsiä jalkasärystä, jalkakivusta”. Samassa runossa puhutaan myös ruo’osta (ashi, 葦, Phragmites communis, meidän tavallinen järviruokomme).

Tämä käsillä oleva runo esiintyy paitsi Hyakunin isshussa myös 1000-luvun alussa laaditussa Shuui wakashuussa (拾遺和歌集) Sen ainakin minulla olevassa laitoksessa runo kirjoitetaan 葦引の山鳥の尾 のしだり尾のながながし夜をひとりかも寝む. Kun mietin miksi näin, huomasin että japanilaisessa lintusanakirjassani kerrottiin yamadorin käyttävän ravinnokseen muun muassa ruokojen versoja – ehkä tässä onkin leikitelty oivalluksella, että lintu nyppii, ”vetää” puronvarren ruo´onversoja ruoakseen.

Sitten sanasta yamadori: kuten on jo mainittukin, se symboloi runoudessa yönsä erillään nukkuvaa rakastavaa pariskuntaa. Uskottiin että koiras ja naaras viettivät yönsä eri rinteillä, kahta puolen laaksoa. Japanissa on kahteen fasaanisukuun kuuluvia lintuja, Phasanius-suvun fasaaneja (kiji, 雉子) ja Syrmaticus-suvun pitkäpyrstöfasaaneja (yamadori, 山鳥). Runouden suomentamisen kannalta en näe tarpeelliseksi tai relevantiksi noudattaa eläintieteellistä tarkkuutta tällaisessa tapauksessa. Japanin yamadori viittaa vuorella asuvaan lintulajiin, jolla ei ole mitään tekemistä kuparin kanssa vaikka se (Syrmaticus soemmerringii) on suomalaiselta lintutieteelliseltä nimeltään kuparifasaani – eihän sitä edes esiinny Suomessa. Japanilaisessa kirjallisuudessa se assosioidaan nimenomaan vuorilla asumiseen, toisin kuin kiji-fasaani. Sivuseikkana voinee mainita, että runoilija Masaoka Shiki omaksui itseironisen kirjailijanimensä Shiki (子雉) kirjoittamalla fasaanin kanjimerkit takaperin: keuhkotaudin tähden hänen yskänsä kuulosti fasaanin käheiltä huudoilta.

Tori (鳥), lintu, tarkoittaa japanissa paitsi lintua yleensä myös kukkoa tai kanaa (niwatori,鶏), niinpä esimerkiksi ”linnun vuosi” käsitetään kukon tai kanan vuodeksi, linnun aamullinen laulu kukon aamukiekaisuiksi. Niinpä yamadorin voisi käsittää myös ”vuorikukoksi”, ”vuorikanaksi”.

Olen minä itsekin tuon tankan suomentanut. Runoon viitataan vielä julkaisemattoman Genjin tarinan suomennokseni 39. luvussa Iltausva (Yuugiri, 夕霧). Valitsin pielussanan ashihiki no suomennokseksi ”jyrkkä vuori” ja shidarion suomensin ”maata viistäväksi pyrstöksi”. Se saa osaltaan auttaa muodostamaan mielikuvaa jalkojaan laahaavasta linnusta. Shidaru (垂る; nykykielessä shidareru) tarkoittaa riippumista, riiputtamista niin kuin esimerkiksi riippakoivun oksat. Koetin siis löytää runon vertauksen konkreettisen kuvan, niin kuin uskoin runoilijan sen ajatelleen. Apusana kamo tarkoittaa tässä tapauksessa hieman epäuskoista kysymystä, ”niinkö se on”, mutta mo on myös apusana joka tarkoittaa ”myös, -kin” Siksi ajattelen että se tässä runossa viittaa myös ajatukseen ”minäkin, (niin kuin fasaani)”. Samaan viittaa lopun apuverbi/liiteverbi mu (む), joka nu-verbiin (nykykielen neru, 寝る) liittyessään tarkoittaa suunnilleen samaa kuin nykykielen ”deshoo ka”.

Shuuishuussa ”ashihiki” kirjoitetaan 葦引, ”ruokoja vetävä”, ja minulla olevan laitoksen selityksessä sanotaan sen viittaavan fasaaniin. Runo ei ole välttämättä Hitomaron kirjoittama vaan sisältyy hänen laatimaansa tai ainakin hänen nimissään kulkevaan tuntemattomiksi jääneiden ”kansanrunoilijoiden” valikoimaan. Jossakin vanhoissa antologiassa tekijäksi sanotaan ”Hitomaro; tekijä tuntematon.”

Alla oma versioni ja konteksti, johon se liittyy; Genjin tarina (Genji monogatari), luku 39 Iltausva (Yuugiri)

”Kenraali [Iltausva (Yuugiri)] oli kiukkuinen ja turhautunut, mutta kärsivällinen: antaisinko tällaisen karkottaa itseni, hän ajatteli ja valvoi mietteissään koko yön. Hän tunsi olevansa kuin vuorifasaani.”

Lähteet
Shuuishuu 778; Hyakunin isshu 3: Kakinomoto no Hitomaro

ashihiki no yamadori no o no shidario no naganagashi yo wo hitorikamo nemu

Onko minunkin
nukuttava yksin yö,
pitkän pitkä kuin
jyrkän vuoren fasaanin
maata viistävä pyrstö?

Kai Nieminen

Näin kauniisti kukki shidarezakura (垂れ桜), ”nuokkuva kirsikka”, ”weeping sakura”, eräs kirsikkalaji Kōya-vuorella huhtikussa 2018. (Kuva: P-R Kuusikko)


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s