Sawako Natori: Kirja, jota etsit. Otava, 2026. Suom. Raisa Porrasmaa. 254 s. (Alkuteos: 金曜日の本屋さん, Kinyōbi no honyasan, 2016) Saatavana kirjana, e-kirjana ja äänikirjana. Arvostelukappale.
Satoshi Yagisawa: Päiväni Morisakin kirjakaupassa. WSOY, 2026. Suom. Antti Valkama. 192 s. (Alkuteos: 森崎書店の日々, Morisaki shoten no hibi 2009) Saatavana kirjana, e-kirjana ja äänikirjana. Arvostelukappale.
Japanista käännetään tällä hetkellä muille kielille paljon ns. feelgood-kirjallisuutta. Suomi on mukana tässä trendissä. Jo nimitys kertoo millaisesta kirjallisuudesta on kysymys. Tarinoiden ilmapiiri on lempeä, ihmissuhteet ja tunteet ovat etusijalla ja on tavallista, että henkilöt kokevat jonkinlaisen elämänhalun palautumisen. Usein on mukana kolme K:ta, Kirjat, Kissat ja Kahvilat. Nämä kaksi uutta suomennosta eivät ole poikkeuksia. Tosin kissat loistavat poissaolollaan, ellei sitten oteta lukuun Morisaki-kirjan kannessa esiintyvää kissaa. Se saanee selityksensä siitä, että kirjailijan intohimoksi mainitaan kahvinjuonti, kitaransoitto ja – kissat.
Mieleen hiipii kysymys, onko genre kenties yliedustettuna käännöskirjallisuudessa, eli onko sen osuus esim. suomeksi käännetyistä kirjoista suurempi kuin sen osuus Japanissa ilmestyvistä kirjoista, sillä onhan Japanissa todella monia suosittuja genrejä tämän lisäksi. Ja jos näin on, niin miksi? Vastaus lienee ilmeinen: kustantajat kustantavat niitä, koska niitä halutaan lukea.
Kirja, jota etsit
Kirjakauppa ”Perjantai” sijaitsee Tokiosta pohjoiseen olevan syrjäisen Noharan aseman sisällä. Se elää Tokiosta tulevien junien ja lähistön lukion opiskelijoiden rytmissä. Sillä on maine, jonka mukaan sieltä löytyy jokaiselle juuri se kirja, jota hän tarvitsee. Tämän huhun houkuttelemana sinne saapuu myös opiskelijapoika Fumiya ja etsitty kirjakin löytyy, mutta kuinkas kävikään, illan viimeinen Tokion juna meni jo ja Fumiyan täytyykin jäädä yöksi kirjakauppaan.
Tapahtunat kehittyvät niin, että pian hän alkaa työskennellä kirjakaupassa ja hänestä tulee osa tämän omalaatuisen kirjakaupan ja sen vielä omalaatuisemman henkilökunnan elämää. Loppujen lopuksi tämä kauppa on paljon enemmän kuin pelkkä kirjakauppa, koska sillä on monenlaista yhteistyötä ympäristön kanssa. ”Maailmassa tuntui vallitsevan selkeä keskinäisriippuvuus ihmisten välillä.”
Kirja muistuttaa rakenteeltaan ja tyyliltään aika paljon ”Ennen kuin kahvi jäähtyy” -sarjaa. Tämäkin ”Kirja, jota etsit” on sarjansa ensimmäinen osa. Henkilögalleria on hieman epäuskottava ja tarinatkin vähän keinotekoisen tuntuisia, mutta pohjimmiltaan kirja välittää kirjojen ilosanomaa eli sitä miten kirjoja lukemalla ihminen voi paitsi löytää itsensä, myös tien parempiin ihmissuhteisiin. ”Kirjoihin uppoutuessamme kaikki me ihmiset olimme yhtä lailla vapaita.” Tällaisista päämääristä ei tietenkään ole muuta kuin hyvää sanottavaa.
Kirjailija Sawako Natori 名取佐和子 (s. 1973)
Kirjailija Sawako Natori on tunnettu myös pelikäsikirjoittajana, mikä ehkä näkyy hänen kirjallisessa tyylissään. Kirjan henkilöt ovat kuin jatkuvassa liikkeessä lavasteesta toiseen. Japanissa sarjaa on ilmestynyt tietääkseni neljä osaa ja sitä on myös alettu kääntää muille kielille. Kuitenkin esimerkiksi englanninnos on tulossa vasta marraskuussa 2026.
Päiväni Morisakin kirjakaupassa
Tämä kirja vie lukijan Tokion keskustassa sijaitsevalle Jinbōchō (神保町) -nimiselle alueelle, jota voidaan hyvällä syyllä kutsua ”kirjojenrakastajan paratiisiksi” tai ”antikvariaattien ihmemaaksi”. Jo Natorin kirjassa oli viittaus alueeseen, mutta nyt se on tapahtumien päänäyttämö. Alueen historia kirjojen tyyssijana juontaa juurensa 1800-luvun lopulle ja tänä päivänä siellä on yli 170 kirjakauppaa. Suurin osa alueen kaupoista on antikvariaatteja, joista monet ovat erikoistuneet johonkin tiettyyn kirjallisuuden lajiin. Tässä kirjassa alueen sanotaan olevan ”maailman suurin antikvariaattikeskittymä”.
Kirjan päähenkilö on 25-vuotias Takako, joka kokee shokin kun samassa työpaikassa työskentelevä poikaystävä yllättäen ilmoittaa menevänsä naimisiin toisen kanssa. Ja kun Takako sitten lähtee työpaikastakin, on hän aivan tyhjän päällä. Silloin saapuu viesti hieman omituisen miehen maineessa olevalta Satoru-enolta, joka pyörittää isoisältä perittyä kirjakauppaa Jinbōchōssa. Eno tarjoaa Takakolle huonetta kirjakaupan yläkerrassa pientä kaupassa auttelua vastaan.
Päästään pyörällä oleva Takako ottaa tarjouksen vastaan ja kahden viikon kuluttua hän löytää itsensä Jinbōchōn asemalta.
Liikennevalojen vaihtumista odottaessani katselin ympärilleni. Vaikutelma oli outo. Suuren kadun varret (joka oli kai enon ohjeissa mainittu Yasukunidōri) suorastaan pursuivat kirjakauppoja. Kirjakauppoja vasemmalla, kirjakauppoja oikealla. Normaalisti yksi per katu kyllä riitti, mutta täällä enemmistö kaupoista oli kirjakauppoja. Joukossa oli suurten ketjujen kuten Sanseidōn ja Shosen kookkaampia liikkeitä, mutta huomioni kiinnittyi enemmän pieniin antikvariaatteihin. Niiden pitkä rivistö teki vaikutuksen. Toisessa suunnassa, Suidōbashin puolella, taas näkyi useita korkeita toimistotaloja. Kontrasti vahvisti erikoista vaikutelmaa entisestään.
Tästä sitten lähtevät tapahtumat liikkeelle. Ihmissuhdeongelmia on myös enolla, ei pelkästään Takakolla. En tee juonipaljastuksia, mutta sen verran kerron (ja tämän ehkä lukijat voivat arvatakin) että kirjojen vihaajasta tulee kirjojen rakastaja ja kaikki mutkikkaat ihmissuhteet selviävät ja negatiiviset tunteet muuntuvat positiivisiksi. Kirjojen taika puree jälleen!
Kirjailija Satoshi Yagisawa 八木沢里志 (s. 1977)
Päiväni Morisakin kirjakaupassa on Satoshi Yagisawan debyytti ja siitä tuli heti bestseller. Pian siitä tehtiin myös suosittu elokuva ja sittemmin kirja, joka kuten sen jatko-osiakin on käännetty monelle kielelle. Yagisawa elää rauhallista elämää vaimonsa ja kissansa kanssa ja ammentaa inspiraation kirjoihinsa jokapäiväisen elämän pienistä kokemuksista ja havainnoista.
Molempien kirjojen suomennokset ovat kokeneiden kääntäjien luotettavaa ja sujuvaa tekstiä, joten ei muuta kuin sukeltamaan kirjojen ihmemaahan.