Kenji Miyazawalta on aiemmin julkaistu suomeksi kaksi tarinaa, jotka puutteistaan huolimatta ansaitsevat esittelyn.

Ensimmäinen on tarina nimeltä Chūmon no ōi ryōriten (注文の多い料理店), joka on suomennettu nimellä Ravintola Hirveä. Kirja on kuvakirjan muodossa ja se on taide- ja toimintakeskus Kaarisilta ry:n toteuttama taideprojekti. Kääntäjiksi mainitaan Antti Karisto ja Helinä Melkas ja kuvittajiksi Mia Ruohonen ja Kristo Leppäpohja. Kirja on ilmestynyt vuonna 2011 ja siihen on sisällytetty myös alkuperäinen japaninkielinen teksti, jonka rinnalla suomennos juoksee. Suomennoksessa on loppusivun tietojen mukaan käytetty sekä alkukielistä tekstiä että englanninkielistä versiota The Restaurant of Many Orders.

Tarinasssa kaksi metsästäjää eksyy vuoristossa ja kohtaa siellä oudon ravintolan. He etenevät ravintolan sisätiloihin yhä uusien ovien ja uusien vaatimusten myötä kunnes heille valkenee karmea totuus.

Kokonaisvaikutelma kirjasta on positiivinen: teksti juoksee sujuvasti ja kuvat ovat värikkäitä. Lähempi tarkastelu osoitttaa, että suomennos lähtee paikoin lentoon hieman alkutekstiä enemmän, löytyy kokonaisia lauseita joita alkutekstissä ei ole ja pieniä virheitä sekä epätarkkuuksiakin esiintyy. Tällaiset seikat eivät ehkä ole kovin vakavia, kun kertomus kuitenkin toimii hyvin. Mutta kertomuksen nimen suhteen tehty ratkaisu on vähintäänkin arveluttava.

Tarinan nimeen nimittäin liittyy sanaleikki. Nimessä Chūmon no ōi ryōriten esiintyy sana chūmon (注文), joka voi tarkoittaa sekä tilausta että toivetta. Aluksi metsästäjät tulkitsevat sanan tarkoittavan tilausta ja kun tilanne heille valkenee, he tajuavat että kyseessä ei ollutkaan monien tilausten (siis paljon asiakkaita) ravintola, vaan että kyse olikin monien toiveiden tai vaatimusten ravintolasta, ja vaatimukset oli esitetty heille.

Tarina sisältyy myös uuteen käännöskokoelmaan Yö Linnunradan junassa. Suomentaja Markus juslin on käännöksessään käyttänyt sanaa toive (Ravintola toiveita täynnä), mikä onkin oiva valinta, jolla voi kiertää kaksoismerkityksen tuoman ongelman. Päinvastoin kuin englannin kielestä, suomen kielestä ei nimittäin löydy sanaa, jolla olisi nämä molemmat merkitykset, joten sanaleikkiä ei voi toteuttaa. Englannin sanalla order se sen sijaan onnistuu.

Ravintola Hirveä -otsikko kyllä perustuu sanaleikkiin (hirveä = kauhea ja hirvi-sanan partitiivi) ja on itse asiassa varsin nokkela, mutta ehkä klassikkosadun otsikkoa ei kuitenkaan pidä muuttaa näin paljon.

Toinen suomennettu tarina on Kenjū kōenrin (虔十公園林), Kenjun puistometsä. Suomennos esiintyy Koululainen -lehden numerossa 9, 1983, japanista suomentanut allekirjoittanut. Jos edellä mainittu suomennos oli lapsille laajennettu niin tämä suomennos on lapsille lyhennetty; tekstiä on nimittäin lyhennetty ainakin yhden kolmasosan verran. Lisäksi siitä puuttuu kääntäjän nimi. En muista reklamoinko asiasta aikoinaan, mutta onneksi kirjailijan nimi on ainakin mainittu. Samoin kuvittajan nimi Inge Löök.

Tarina on varsin viehättävä ja lisäksi ajankohtainen tänä päivänä. Se kertoo yksinkertaisesta Kenju-pojasta, joka istuttaa setrimetsikön. Vuosien vieriessä ja kaupungistumisen vallatessa alaa luonnolta Kenjun ”puistometsä” saa kuitenkin jäädä paikalleen lasten ja aikuisten iloksi .

Ja metsikkö oli samanlainen kuin Kenjun aikana. Sateella se ropsautteli nurmelle kuulaita, kylmiä pisaroitaan ja auringonpaisteella se hengitti uutta puhtaan raikasta ilmaa ympärilleen.

Mielestäni tarina ansaitsee tulla kerrotuksi kokonaisuudessaan. Koska löysin kuin ihmeen kaupalla vanhan, kirjoituskoneella kirjoitetun käsikirjoitukseni, olkoon se seuraavan blogikirjoituksen sisältö.