Japanin klassisen kirjallisuuden merkittävimpiä teoksia on 900-luvulla laadittu Isen tarinat (Ise monogatari). Suomen kielellä teos ilmestyi toukokuussa 2026 Juhani Bonsdorffin kääntämänä. Runokertomuksena teos on mitä oivallisin kohde tutustua tankarunoihin ja niiden suomentamiseen.

Kokonaiskuvan saamiseksi suosittelen, että luet ensin artikkelin Isen tarinat 1/2 – alkutahdit Genjin tarinaan.

Suomen kieli soveltuu harvinaisen hyvin tankarunon kääntämiseen. Tarkan tavujaon (5–7–5–7–7) noudattaminen ei kuitenkaan ole ollut suomentajan tavoite, senkään vuoksi, että japanin ja suomen tavukäsitys on erilainen. Runojen ”hahmo” on kuitenkin hyvin tankamainen; suomentaja sanookin pyrkineensä ennen kaikkea runojen rytmin ja kuvakielen säilyttämiseen. Tankan muodollinen suppeus tuleekin hyvin esiin suomennoksissa.

Runoilla on tässä teoksessa pääasiassa sama merkitys kuin Genjin tarinassakin: ne toimivat miesten ja naisten kommunikaatiovälineenä rakkaussuhteissa. On hyvä tuntea ajan avioliittokäytäntöjä ja rakkauskäsityksiä ennen runojen maailmaan sukeltamista; tässäkin auttaa teoksen lopun selityksiä-osio. Episodi 63 on ainoa, jossa ”mies” suoraan identifioidaan Ari no Narihiraksi. Hänestä sanotaan: ”Ihmissuhteissa yleensä itselle rakkaista välitetään ja muista ei, mutta tällä miehellä oli totisesti suuri sydän, joka ei tehnyt eroa rakastamiensa ja muiden naisten välillä.” Nykylukija voisi ehkä kuulla tässä lievää ironiaa, sillä kysymys ei ollut platonisesta rakkaudesta.

Palaan runojen monitulkintaisuuteen. Se on tankarunojen keskeinen ominaisuus jonka mahdollistavat japanin kielen ominaisuudet, esim. homofonia (samoin ääntyvät sanat, joilla on eri merkitys). Runo saattaa päällisin puolin näyttää vaikkapa viattomalta luontorunolta, mutta sen voidaan myös tulkita viittaavan ihmissuhteisiin tai joissakin tapauksissa jopa suorasukaisiin räävittömyyksiin. Joskus kertojaääni kommentoi runoja, esim. ”Olipa sopimaton runo.” Toki joukkoon mahtuu myös runoja, jotka ovat hyvinkin selkeitä ilman selityksiä ja tulkintoja.

Suomentaja on ratkaissut mionitulkintaisuuden ongelman parhaalla mahdollisella tavalla: hän on kääntänyt runon niin kuin se on ja esittänyt alaviitteissä erilaiset runosta esitetyt tulkinnat jättäen näin asian yhtä epäselväksi kuin se on ollut alkutekstissäkin. On myös tapauksia, joissa suomentaja on yhden runosuomennoksen sijasta laatinut kaksi ja esittänyt ne rinnakkain; päällekkäin ne kun eivät suomen kieleen istu.

Teoksen 125 episodissa runoja on yli 200. Muutamia niistä on suomennettu jo aikaisemmin yksittäisinä runoina muissa kokoelmissa. Useimmat on suomentanut Tuomas Anhava (1927–2001), nimi joka Suomessa on totuttu yhdistämään tankaan. On mielenkiintoista verrata tankasuomennoksia eri aikakausilta. Englanninnokset ovat oma lukunsa. (Toki on myönnettävä, että suomentajan kielelliset lähtökohdat ovat huomattavasti englanninkielistä virkasisartaan/veljeään suotuisammat.)

Alla muutamia poimintoja teoksen runokäännöksistä, joihin olen vertailun vuoksi lisännyt japaninkielisen translitteroidun version sekä Anhavan varhaisemman suomennoksen. (Anhavan suomennokset esiintyvät kootusti teoksessa Kevään kukat, syksyn kuu. 2000.)

Isen tarinat, episodi 4. LÄNSISIIPI

Onneton rakastaja (Ari no Narihira) kaipaa pois muuttanutta naista. ”Matottomalla puulattialla itkien hän lausui kuun laskettua näkymättömiin”:

Tsuki ya aranu.
haru ya mukashi no
haru naranu
waga mi hitotsu wa
moto no mi ni shite

Alaviitteessä Bonsdorff toteaa: ”Runoa pidetään yleisesti Narihiran mestariteoksena; alkukielellä runon foneettinen rytmi, monikerroksinen ja monitulkintainen sisältö ja klassisen japanin kieliopillisten keinojen käyttö sulautuvat täydellisesti yhteen.”

Hän suomentaa sen näin:

Poissako kuu?
Kevätkö ei entinen
kevät olekaan?
Vain minäkö yksin
samana pysynyt…

Anhavan suomennos:

Ei tämä ole
sama kuu eikä kevät
kuin toisin keväin.
Yhäti sama olen
minä vain, minä yksin.

Isen tarinat, episodi 23. RENGASKAIVON RENGAS

Tämä on yksi kuuluisimpia Isen tarinoiden episodeja. Se on myös yksi runoista joihin perustuu Zeamin nō-näytelmä Izutsu. Alkuperäinen runo kuuluu näin:

Kimi komu to
iishi yo goto ni
suginureba
tanomanu mono no
koitsutsu zo furu

Tähän asti olemme tunteneet tämän Narihiran runon Anhavan suomennoksena:

Lupasit tulla
luokseni viime yönä.
Se yö on mennyt.
En luota sinuun enää.
Rakastan sinua aina.

Hieno runo ja tunteisiin vetoava. Lukija voi kuvitella sen ympärille minkälaisen tarinan tahansa, joka sopii hänen kokemusmaailmaansa. Isen tarinoiden suomennos paljastaa millaiseen tarinaan runo kuuluu. Itse asiassa episodi 23 on aviollisen uskollisuuden ja pitkäaikaisen rakkauden ylistys. Runon laatija on hylätty rakastajatar miehen palatessa vaimonsa luokse. Bonsdorffin suomennos:

Kun tulevasi
sanoit joka ikinen yö
ohi kulkiessasi
epäluotettavaa miestä
kaivatessa kuluu aikani.

Jäin miettimään säettä: suginureba. Tarkoittaako se ohi kulkemista vai öiden kulumista (”ne yöt ovat menneet”). Vai kenties molempia?

Isen tarinat, episodi 69. KEISARILLINEN METSÄMIES

Tämä episodi kertoo kielletystä rakkaussuhteesta, jossa toisena osapuolena on varsin selvästi Isen ylipapitar, henkilö, jonka tulisi ehdottomasti pidättäytyä seksuaalisista suhteista. Yöllinen kohtaaminen kuitenkin tapahtuu ja miehen kiihkeästi odottama naisen seuraavan päivän viesti kuuluu:

Kimi ya koshi
ware ya yukikemu
omohoezu
yume ka utsutsu ka
nete ka samete ka

Anhava:

sinä minun? vai
minä sinun luonasi
minä en muista
unessa vai valveilla
totta vai unta? sano

Bonsdorff:

Sinäkö tulit,
vai minäkö luoksesi?
Enää en muista.
Untako vai todellista?
Nukuinko vai valvoinko?

Joidenkin teorioiden mukaan koko Ise monogatari olisi saanut nimensä tämän skandaalimaisen Ise-episodin mukaan.

Isen tarinat, episodi 125. LOPPUUN VIEVÄ POLKU

Last but not least, Narihiran kuolinruno, jisei (辞世).

Tsui ni yuku
michi to wa kanete
kikishikado
kinō kyō to wa
omowazarishi o

Lukemattomista kuolinilmoituksista tuttu Anhavan versio:

Tiesinhän minä:
tälle tielle tulisi
lopulta lähtö.
Mutta eilen en tiennyt,
että lähtisin tänään.

Bonsdorff:

Loppuun vievää
polkua nyt jo kulkea –
vaikka siitä tiesin
en vielä eilen enkä tänään
ollut aikeissa sille astua!

Runoja vertaillessa voi huomata, että klassisesta japanista tehdyt Bonsdorffin käännökset ovat tarkkoja ja supppeudessaan ylivertaisia, mutta en voi myöskään olla huomaamatta Anhavan suomennosten ansioita, varsinkaan kun ottaa huomioon, että hän teki käännöksensä vertailemalla eri kielisiä (myös japanilaisia) versioita, olematta japaninkielen taitoinen ja eli ennen internetiä, AI:sta puhumattakaan. Sitä paitsi uusien sukupolvien työt ponnistavat aina aikaisempien sukupolvien työstä, niitä edelleen kehittäen ja jalostaen, joten kaikki kunnia myös heidän työlleen.

On hieno asia, että japanilaisten klassikoiden suomennoskokoelma on taas lisääntynyt yhdellä upealla ja syvällistä perehtyneisyyttä osoittavalla suomennoksella. Suomen ei todellakaan tarvitse hävetä maailmanlaajuisessakaan vertailussa.

Kuvassa keskustelu Isen tarinasta Rosebudin lavalla 18.8.2026. Keskustelijat oikealta: suomentaja Juhani Bonsdorff, Aleksi Järvelä, Miika Pölkki. Ohjelma on katsottavissa Rosebudin You tube-kanavalla.